Kaksi vuotta ja kolme kuukautta on mennyt elämäntaparemontin aloituksesta. Niin se aika kuluu, mutta on tässä läskiäkin polteltu 30 kiloa! Kun on mittarissa 55 vuotta, niin kaikki asiat tapahtuu nopeammin, paitsi oma palautuminen ja vammoista toipuminen.
Ikävänä muistona kummittelee kaatuminen polkupyörällä loppukesällä 2014. Sen verran kova tälli tuli oikean käden peukalon seudulle, että edelleenkin pidempi puristus kädellä saa olon epämukavaksi. Esimerkiksi kotiaskareet ovat ikäviä, mutta rummutukseen ja cajonin paukutukseen ei onneksi sillä ollut isompia vaikutuksia.
Sen olen huomannut viime aikoina, että vaaka ei ole oikeastaan enää mun kaveri. Parhaan tuntuman saa housun vyötärön kireydestä, peilikuvasta tai valokuvista. Kun lihasmassaa tulee lisää, niin vaaka alkaa näyttää koko ajan samaa tai jopa hieman enemmän, vaikka itse kuvittelee lukemien pienentyvän. Housun vyötärö pieneni aikoinaan sen kuusi tuumaa, mutta nyt on mennyt jo kohta vuosi ilman vyötärömitan kaventumista. Toteutin kuitenkin yhden haaveeni, kun hankin keväällä punaiset housut ikään kuin ’keikka-asuksi’ soittohommiin. Kehuja on tullut ja vieläpä enimmäkseen naisilta, joten helposti valtaa tunne, että on tässä jotakin tehty oikein.
Jos vilkaisee jääkaappia ja ruokakomeroa, niin sinne ovat omille paikoilleen asettuneet rahka, kananmunat, viili, piimä ja salaatit. Jonkin verran on tullut kerättyä salaattiaineksia kaupan delipisteestä, mutta viime aikoina ovat valmiit salaattisekoitukset olleet ostoslistalla. Leipäosastolla on nykyisin ruisnäkkäriä ja hapankorppuja. Ne joko sellaisenaan tai broilerileikkeleen tai sulatejuuston kanssa. Aamupuuro tulee nautittua joka aamu ja se on helpointa mallia. Annospussista suoraan lautaselle ja kolme minuuttia mikroaaltouunissa. Sillä aikaa saa aamukahvin tulille ja haettua postilaatikolta sanomalehden pöytään. Rutiinit ovat tärkeitä ainakin minulle. Lounas nautitaan työpaikan ravintolassa samaan aikaan joka päivä, päivällisaikaan kevyt ruoka ja sitten iltapala.
Liikunta maistuu entistä paremmalta nyt kun rasvaa on hävinnyt
Liikunta on maistunut mukavalta, kun suurin osa ylimääräisestä painosta, eli rasvasta, on hävinnyt. Tämän vuoden saldo pyöräilyssä oli aika vaatimaton, kun olen kuitenkin aika sääherkkä pyöräilijä ja aamut olivat aika tuulisia ja pilvisiä kesällä. Muutama vauhdikas lenkki tuli kuitenkin ajettua Joutsenon ja Imatran seuduilla ja oli mukava huomata, kuinka kivaa on istua satulassa hieman kevyempänä.
Uinnista on muodostunut nyt tänä vuonna ihan ykköslaji. Olenkin tuttu naama Lauritsalan uimahallissa sekä aamuisin, iltapäivisin ja sunnuntaisin. Käyntikertoja on tätä kirjoittaessani tasan 150 ja koska uin aina saman annoksen joka kerta, niin kilometrejä on takana vuonna 2015 peräti 225. Välipäivillä on koko ajan isompi merkitys, kun ikää tulee lisää. Omaa kehoa pitää kuunnella ja jättää väliin seuraavana päivänä, jos alkaa ’tökkimään’.
Hieman itsensä kehumisen puolellehan tämä nyt meni, mutta toivon, että lukija saa asiasta käsityksen elämänlaadun oleellisesta paranemisesta. Olen ollut onnellinen, kun pääsin Treenixille kuntoutukseen – ensin kipeän olkapään kanssa ja samalla sitten tähän painonhallintaan. Hienoa, että on oma tukihenkilö siellä. Anni Hupli todella ansaitsee isot kiitokseni ja on aina kiva käydä tapaamisissa ja saada uusia vinkkejä. Olemme jopa hieman suunnitelleet pientä ’rypistystä’ keväälle, kun tavoitteeni on kuitenkin päästä painossa alle 90 kilon.
Se vaatii hieman hienosäätöä päivittäisiin rutiineihin, mutta on kyllä kiva ottaa nyt uusia sopivan kokoisia haasteita. Kyseessähän ei ole ’toivoton urakka, josta kukaan ei voi selvitä’ -tyyppinen juttu, vaan sopivasti ’tutkittuja menetelmiä ja rauhalliseen tahtiin’ etenemistä.
-Jukka
