Tarinan taustalla on vanhat sektioarvet kymmenen ja kahdeksan vuoden takaa. Kertaalleen aiemmin on arpea käsitelty ”imulaitteella” joitakin vuosia sitten. Tarve tehdä arvelle jotakin tuli esille olkapääkurssilla, kun kävimme kroppaa läpi jumpparullan kanssa. Alavatsaa ei pystynyt rullailemaan ollekaan, repivä tunne ja joustamattomuus alavatsan alueella oli niin suuri. Arpi/arvet ovat hieman normaalia ylempänä, ja kiristävinä tekivät selvän poimun alavatsalle. Käsittely ensimmäisellä kerralla oli kaikkea muuta kuin nautinnollista, sen verran reilusti Anni löysi venytettävää ja irroiteltavaa. Vaikka iho arven ympärillä on edelleen tunnotonta, tuntoa löytyi sitten sitäkin enemmän syvemmältä.
Parin päivän palautumisen jälkeen näkyi jo ensimmäiset tulokset
poimu oli selvästi pienempi, selkää sai taivutettua taakse ja vatsa painui alemmas selällään maatessa. Toisen yhtä tuskallisen käynnin jälkeen tulokset paranivat entisestään, eikä palautumiseenkaan enää mennyt yhtä pitkään. Sain myös kotihoitoohjeita niin ihon hoitoon kuin kiinnikkeiden irroitteluun, vaikka ei itse samalla tavalla toki saa aluetta käsiteltyä. Vielä on käyntejä jäljellä ja tarkempia jumppaohjeita saamatta, mutta jo tässä vaiheessa voi lopputuloksen sanoa olevan hämmästyttävän hyvä. Toki leikkausten jälkeen sai kuntoutusohjeet kotiin, mutta arven alueen jumppauttamista vuosien jälkeen ei oikein neuvota missään. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että arven ongelmat tulivat esille, ja ne saatiin hoidettua!
-Mari
