Mikä saa ihmisen juoksemaan maratonin, 42km 195m? Ja mahdollisesti vielä uudestaan? Ja uudestaan? Moni maratoonari onkin todennut, että maratonin koukuttavuutta ei voi ymmärtää, ennen kuin matkan juoksee itse lähtöviivalta maaliin! Itse olen taivaltanut kolme maratonia – kaksi Helsingissä ja yhden Tukholmassa. Alun perin halusin juosta maratonin itseni voittamiseksi. Halusin nähdä, riittävätkö rahkeeni ja kurinalaisuuteni matkan taivaltamiseksi. Nyt haluan haastaa itseäni ja juosta uusia ennätyksiäni. Neljäs maratonini, elokuun Helsinki City Marathon 2011, häämöttää. Saa nähdä, kuinka käy! :) Tämä on marathon-blogini. Luvassa verta, hikeä ja onnen kyyneleitä! Tervetuloa seuraamaan, kyselemään ja kommentoimaan! Ja kertokaahan omia juoksukokemuksianne ja –unelmianne! Juoksun iloa on mukava jakaa. :) Sari Kantola

JANIN TREENIPÄIVÄKIRJA JOHDANTO Tarina minusta saa alkunsa Joutsenossa joulukuun 17 päivänä vuonna 1978 eli olen reilu 32.v mies. Urheilu tuo yhteisnimitys fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, virkistykseksi tai sääntöjen mukaisena kilpailuna harjoitettaville liikuntamuodoille on kuulunut jo pienestä pitäen elämään, ainakin jollakin tavalla. Ala- ja yläaste iässä pelasin jääkiekkoa ja treenasin judoa juniori kilpailuryhmässä. Ylä-asteella kävi, niin kuin monelle muullekin nuorelle on käynyt, että mopot ja tytöt alkoivat kiinnostaa urheilua enemmän, joten kiekko ja judo, jäi taka-alalle ja remuaminen alkoi. No teini-ikäänhän kuuluu kaikenlaisien asioiden kokeilu yms. kapinointi, no siitähän voisi kirjoittaa kirjankin. Tulihan kuvaan mukaan myös röökin polttokin ja sitähän jatkui aina vuoteen 2008 asti. Koitti aika jolloin täytyi, tai miun tapauksessa sai, mennä armeijaan ja yrittää kasvaa aikuiseksi. Aikuiseksi kasvamisprosessi on tälläkin hetkellä pahasti vaiheessa. Tulevaisuudessa istuessani kiikkustuolissa jossain vanhainkodissa, niin voin hyvällä omalla tunnolla todeta eläneeni hyvän ja tapahtumarikkaan elämän. Kaiken yllä mainitun ajan olin sitä mieltä että punttisali ja kaikenlainen ryhmäliikunta kuten esim. bodypump ei TODELLAKAAN ole meikäläistä varten tässä maailmassa, mutta kaiken tämän ajatusmallin aivoistani sai ”tuhottua” kukas muu kuin NAINEN tarkemmin nykyinen RAKAS avo-vaimoni. Kaikki tapahtui loppu vuodesta 2008. Vuosi 2008 oli mullistava vuosi elämässäni fyysisenkunnon saralla. Ensinnäkin heräsin siihen puolessa välissä vuotta, kun huomasin täyttäväni joulukuussa 30 v., että olen polttanut tupakkaa kohta jo puolet elämästäni. Asiallehan oli siis tehtävä jotain, että sauhuttelu loppuu. Voin sanoa, että sauhuttelusta pääsin mielestäni eroon ihan liian helpolla, tästäkin asiasta voisin vaikka pitää lyhykäisen luennon. Tuo mainitsemani NAINEN sai minut houkuteltua kokeilemaan treenaamista punttisalilla. Toki punttis ei nyt mikään vieras paikka ollut, tulihan siellä käytyä treenaamassa pelatessani kiekkoa. Siitä se ajatus sitten lähti ja nyt ollaan KOUKUSSA salitreenaamiseen, lenkkeilyyn ja maastopyöräilyyn ja tuohon NAISEEN ? !!! SEKAVAN JOHDANNON JÄLKEEN TOIVOTAN TERVETULLEEKSI KAIKKIA LUKIOITA SEURAAMAAN JANIN TREENI BLOGIA PS. saattaa sisältää huumoria T: Jani Heino